Mikä muuttuu, mikä juurtuu? Tutkitun tiedon asema käytännön työssä


Kuva: Pixabay.com

Tutkimus- ja kehittämishankkeet tuottavat tärkeää tietoa käytännön työn ja päätöksenteon tueksi, mutta paljon arvokasta tietoa jää hyödyntämättä. Miten varmistetaan tutkimustiedon asema osana vaikuttavaa käytäntöjen kehittämistä? Tätä asiaa pohdimme nyt, kun kehittämistyö Lapin LAPE-hankkeessa on päättymäisillään.

Tutkitun tiedon merkitys erilaisten strategioiden ja linjausten valmistelutyössä sekä päätöksenteossa tunnistetaan nykyisin jo hyvin. Yhä useampien paikallisten ja kansallisten hankkeiden lähtökohtana ja tavoitteena on laajasti tutkittuun tietoon nojaava kehittämistyö. Tästä huolimatta tutkittua tietoa ei aina kyetä hyödyntämään riittävästi valtakunnallisessa ja kunnallisessa politiikassa, palveluiden kehittämisessä ja yksittäisten ammattilaisten työssä. Yksi syy voi olla se, että tutkittu tieto julkaistaan usein jopa vuosien viiveellä suhteessa kuntien kokeiluihin ja kehittämistarpeisiin. Tutkimuksen toteutus ja julkaisu vievät aikaa, joten tieto tutkimukseen pohjautuvista kehittämistarpeista ja toimenpiteistä on hyödynnettävissä hankkeen loppuvaiheessa tai vasta sen jälkeen.

Tutkimustiedon hyödyntämisen vaikeus voi johtua kuntien erilaisista toimintaympäristöistä. Tutkimuksessa vaikuttaviksi todetut kehittämistoimenpiteet eivät välttämättä toimi kaikissa kunnissa. Yksittäisessä kunnassa tapaustutkimuksena tuotetun tiedon soveltuvuutta onkin hyvä arvioida ennen sen hyödyntämistä käytännön toiminnassa. Myöskään hankkeissa kehitettyjen toimintasuositusten tehokkuudesta tai laadusta ei aina ole riittävästi tutkittua tietoa, jotta kunnat voisivat varmistua kehittämistoimien vaikuttavuudesta. Tutkimukset tuottavat kuitenkin paljon organisaatioiden toiminnan ja päätöksenteon kannalta tärkeää tietoa. Esimerkiksi osallisuuden mahdollisuuksien tarjoaminen lapsille, nuorille ja perheille, heidän kokemustiedon huomioiminen sekä osallisuuteen kannustaminen tutkittuina osallisuuden edellytyksinä ovat perustavanlaatuisia toiminnan lähtökohtia, jotka koskevat eri toimijoita ja toimialoja. Kuinka tämä tieto saadaan osaksi johtajien ja ammattilaisten työkäytäntöjä?

Tutkimustietoon perustuvien toimintakäytäntöjen rakentamista tukevat yhteiset areenat, joissa tutkimustiedosta voi keskustella tutkijoiden, ammattilaisten, johtajien ja asiakkaiden kesken. Yhteiset kohtaamiset mahdollistavat vuoropuhelua eri toimijoiden välillä sekä tutkimuksen tuloksista keskustelun hankkeen ollessa vielä käynnissä. Tutkimustieto välittyy käytännön toimijoille ja vastavuoroisesti käytännön toimijat antavat palautetta tutkijoille. Aivan kuten asiakkaiden ja ammattilaisten vuoropuhelun mahdollisuutena on kehittää vaikuttavia palveluja, on tutkijoiden, kehittämistoimissa mukana olevien sekä ammattilaisten välisen vuoropuhelun mahdollisuutena kehittää tietoperustaisia työkäytäntöjä sekä tukea työelämän tarpeita vastaavan tutkimuksen tuottamista.

Tutkimustietoon perustuvien toimintatapojen hyödyntämistä käytännön työssä saattaa estää myös johtamiseen liittyvät tekijät. Johtamisen rakenteet eivät välttämättä tue tietoperustaisten käytäntöjen hyödyntämistä, jolloin ammattilaisilla ei ole mahdollisuutta laajentaa tietoaan ja osaamistaan kohti tutkittuun tietoon nojautuvia työkäytäntöjä. Toisaalta ajan puute voi vaikeuttaa tutkimustiedon välittymistä johtajille ja ammattilaisille, sillä tietoon perehtyminen vie aikaa. Päätökset syntyvät nopeammin jo saatavilla olevan tiedon perusteella. 

Tutkimustiedon välittyminen organisaatioiden käytäntöihin edellyttää strategista otetta, jossa tutkimustietoa arvostetaan ja se omaksutaan osaksi päätöksentekoa ja johtajien ja ammattilaisten toimintaa. Tutkimustiedon hyödyntämistä tulisi tukea toimivilla rakenteilla ja riittävillä resursseilla, jotta ammattilaisilla on mahdollisuus hyödyntää tutkittua tietoa työssään. Yhteinen ymmärrys tutkimustiedosta ja sen käytännön hyödyntämisestä mahdollistuvat johtajien, ammattilaisten, tutkijoiden ja asiakkaiden kohtaamisilla ja vuoropuhelulla. Jotta hankkeissa tuotettu tieto voi muuttaa työkäytäntöjä ja juurruttaa hyviä toimintatapoja, on huomioitava eri tiedon lajit ja näkökulmat osana päätöksentekoa ja käytännön muutostyötä. 


Kirjoittajat ovat Lapin yliopiston tutkijoita ja tehneet tutkimusta osana Lapin LAPE-hanketta

Henna Nurmi, hallintotiede
Anna Nikupeteri, sosiaalityö
Kati Kallinen, sosiaalityö
Lauri Lantela, kasvatustiede

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yhessä tehen- Parempia palveluita lapsiperheille

Osallisuuden monet ulottuvuudet